Categories


Authors

Yksinpuhelu

Olen 

melko onnellinen elämässä tällä hetkellä. Olin juuri käymässä entisessä kotikaupungissani Tukholmassa, ja olen kiitollinen ystävistäni täällä Helsingissä ja siellä Tukholmassa. Luulen, että kestäisin enemmänkin vastoinkäymisiä juuri nyt. Asuessani Tukholmassa olin huomattavasti enemmän pihalla elämästäni varsinkin ammatillisesti, mutta näin jälkikäteen sekin tuntuu onnellisuudelta ja ajalta, jota välillä kaipaan. Just nyt en ole pihalla, mutta ehkä taas pian olen.

 

Minua inspiroi 

filosofia ja täälläolon tutkiminen töissäni. Vaikka aiheet tai sisällöt syntyvät usein intuitiivisesti, käsittelee kaikki työni lopulta kahta asiaa: miksi olemme täällä ja mikä syntymässä olevan teoksen olemus on. Minua inspiroi eniten se hetki kun aihe alkaa kirkastua, se hetki kun joku kysyy vaikean kysymyksen enkä osaa vastata. Silloin joutuu palaamaan siihen, että mistä tässä oikeasti on kysymys. Epätoivon hetkellä yritän muistuttaa itselleni, että se on lopulta prosessin merkityksellisin kohta: kun saa hetken aikaa pohtia olemassaoloa. Ja kun siitä saa kiinni, ei ajattele enää itseään ja omaa onnistumistaan, vaan yrittää saada välitetyksi havaintonsa ja ajatuksensa katsojalle mahdollisimman kirkkaasti.

 

Teatteri merkitsee minulle

sananvapautta. Esimerkiksi elokuvaan verrattuna teatterissa on lyhyemmät rahoitusprosessit ja teatteria voi tehdä verrattaen halvallakin, jolloin sananvapaus säilyy helpommin tekijällä. Teatterin kohdalla puhutaan elokuvaan verrattuna myös paljon pienemmistä yleisömääristä, jolloin siellä voi puuhastella ja ottaa isompia riskejä: puhua “vähäpätöisemmistä” tai vaikeista aiheista. Teatteri on yhteisöllinen tapahtuma, jossa ihmiset kokoontuvat huoneisiin eri puolille kaupunkia. Se on liikuttavaa. Lisäksi teatterissa on kutkuttavaa ajatus, että kuka tahansa voi keskeyttää esityksen tai vaikuttaa sen kulkuun. Harvoin niin toki tapahtuu, mutta teatterin taika liittyy siihen että mitä hyvänsä ennakoimatonta voi tapahtua.

 

Viimeisin esitykseni käsittelee

ulkonäköä, katsetta ja identiteettiä. Yhdessä Marja Salon kanssa tekemämme Sinuus Suomen Kansallisteatterin Willensaunassa sai alkunsa katsottuani Netflixistä dokumentin Miss Representation. Dokumenttti käsittelee kiinnostavasti sitä, miksi media ja visuaalinen kulttuuri esineellistävät naisia. Sen katsottuani halusin käsitellä aihetta enemmänkin. Lisäksi halusin tehdä töitä Marjan kanssa uudestaan. Marjalla taas oli idea muuttumistyöpajasta, jonka toteutimme nimellä Mitä tuijotat? osana Kansallisteatterin Kiertuenäyttämöä keväällä 2016. Olimme pitäneet openstage Omatuntoklubia Kansallisteatterin Lavaklubilla 2011-2013, ja sen yhtenä perusajatuksena oli, että halusimme luoda tilan, jossa kaikki saavat esiintyä ja kokeilla ideoitaan. Onnistuimme mielestäni luomaan klubille tunnelman, jossa katseet olivat armollisia esiintyjiä kohtaan ja rima nousta lavalle matala. Myös oma tekeminen tuntui vähemmän paineiselta. Halusimme kokeilla, voiko saman kokemuksen ja tilan luoda myös perinteisemmälle teatterinlavalle. Voinko päättää, että harjoitan armollista katsetta?

 

Esityksessä minulle on ollut tärkeää

että olemme saaneet Marjan kanssa tehdä alusta loppuun juuri mitä haluamme. Marja ja minä ruokimme toistemme luovuutta. Kutsuimme aikoinaan Omatuntoklubia “meidän ajatusten kaatopaikaksi”. Se toteutui myös Sinuudessa. Saimme kuulla vasta harjoituskaudella Kansallisteatterin lehdistötilaisuudessa, että Sinuus olikin suunnattu nuorille. Emme muuttaneet mitään sen perusteella, vaan käsittelimme itseämme kiinnostavia aiheita. Toivon että Kansallisteatterissa ja Suomessa ylipäänsä tehtäisiin enemmän teatteria nuoria kiinnostavista aiheista ja heidät otettaisiin vakavasti osana kulttuuria.

 

Tällä hetkellä luen

malmölaisen sarjakuvataiteilija Liv Strömquistin Uppgång och fall -sarjakuvaa. Fanitan Liv Strömquistia. Hänen edellinen kirjansa Kunskapens frukt (Kielletty hedelmä) ilmestyi juuri kun olin muuttanut Ruotsiin. Se käsittelee naisen sukupuolielimen kulttuurihistoriaa sarjakuvan keinoin. Olin niin vaikuttunut kirjasta, että halusin kääntää sen suomeksi, jotta kaikki ystäväni voisivat lukea sen. Onneksi joku ammattikääntäjä ehti ennen minua ja se on saatavilla nykyään myös suomeksi. Tilasin samantien 10 kappaletta, joita jaoin ystävilleni sillä ehdolla, että he laittavat luettuaan sen eteenpäin. Viime viikolla olin Tukholmassa katsomassa Dramatenissa esitystä nimeltä Liv Strömquist tänker på dig, joka perustuu Strömquistin tuotantoon. Lisäksi kuuntelen podcastia En varg söker sin pod, jossa Strömquist on toisena poddaajana.

 

Minuun on tehnyt vaikutuksen

Liv Strömquist.

 

Haluaisin

ohjata pitkän elokuvan. Eräs kollega tuli viime kesänä kiittämään, että olin sanonut jossain haastattelussa haaveeni näin suoraan, joten sanon sen nyt uudestaan. Mulla on aihekin jo valmiina ja teen töitä sen toteutumisen eteen.

 

Seuraavaksi aion

treenata PLAY RAPE -monologini englanninkielistä versiota ja saada ruotsinkielisen version Ruotsiin. Lisäksi kirjoitan muutamaakin elokuvakäsikirjoitusta, jotka toivottavasti päätyvät tuotantoon.

 

Terveiset

äidille ja isälle.

Sarjakuvia hahmoista ja asetelmista