Muistin ja minuuden mannertenvälinen matka

Vuonna 2012 julkaistun Rouva S:n jälkeen Sami Hilvolta oli lupa odottaa ihmeitä. Suomalaisten ikuisuusaiheiden kaanonista –talvisota, alkoholismi, avioliiton ikävyys– irti ponnistanut Rouva S nimittäin lupaili kirjailijaa, joka pystyy vapautumaan ajan, paikan ja identiteetin sitoumuksista ja virittämään kielensä yleisinhimillisen kokemuksen asteikolle.

 

Tammelta viime vuonna ilmestynyt Pyhä peto lunastaa lupauksen, mutta vain osittain. Kyseessä on välityö, ei mestariteos – vielä. Sellaisenaan se on kuitenkin kiinnostava ja kunnianhimoinen, eikä vähiten siksi, että siinä on kuultavissa suuren eurooppalaisen tarinan kaiut. Muistin, identiteetin, toisen maailmansodan ja moraalisten valintojen kysymykset ovat suurten mestarien – sellaisten kuin W.G. Sebald ja Péter Nádas – viitoittamia, joskin myös heidän kuormittamiaan. Pyhän pedon kerronta ei yllä yhtä henkeäsalpaavan yksityiskohtaiseen ja psykologisesti eheään lukukokemukseen kuin keskieurooppalaiset vastineensa, eikä toisaalta riittävissä määrin irtaudu niiden todellisuudesta, jotta vertailun voisi kokonaan välttää.

 

Muistin ja minuuden kysymykset ovat kuitenkin ikuisia eivätkä tyhjene muutamaan klassikkoon. Hilvo kuvaa etenkin teoksensa alkupuolen kohtauksissa tarkasti sitä, miten nälkä saa hylkäämään isien aatteet, rakkaudenkaipuu liittoutumaan vihollisen kanssa ja lopulta kuolemanpelko hylkäämään itsensä rakkaudenkin. Vain nälkä jää, ja nälkää pahempana muistot:

“Huoneilla, porraskäytävillä, kaduilla ja kaupungeilla on kyky kantaa mukanaan menneisyytensä jäännöksiä. Ne ovat eräänlaisia alkeishiukkasia. Kun hiukkasten olemassaolo lopulta keksitään, historia, nykyisyys ja tulevaisuus muuttuvat. Myös kansakunnat ja kokonaiset sivilisaatiot kantavat niitä mukanaan kuin taudin siemeniä.”

 

Pyhässä pedossa Hilvo palaa jo esikoisteoksessaan Viinakortissa (2010) esittelemiinsä sodan ja miesten välisen rakkauden teemoihin. Henkilövetoinen juoniromaani ei kuitenkaan jätä sijaa homoseksuaalisen muistin tai temporaalisuuden teeman syvällisemmälle kehittelylle. Päähenkilö pakenee menneisyyttään Yhdysvaltoihin ja lukija seuraa tämän verraten tavanomaisia vaiheita juurettomana pilvenpiirtäjien rakentajana. Alun lupaava asetelma on menetetty ja muistin raunioista kohottu tyhjään tulevaisuuteen, jossa uudet sukupolvet joutuvat edelleen ottamaan suuren riskin laskiessaan kätensä ystävänsä reidelle.

 

Tampereelle asettuneena kosmopoliittina ja suosittujen Roosalupi-kirjallisuusiltojen perustajana Sami Hilvosta on tullut virkistävä hahmo kotimaisen kirjallisuuden kentällä. Aamulehden haastattelussa (21.9.2016) hän toteaa haluavansa keskittyä ilmiöiden monimutkaisuuteen. Taustalla on yhteiskunnallinen huoli. Pyhä peto onkin ennen kaikkea puheenvuoro ihmisyyden puolesta vihaa ja pelkoa vastaan. Samalla se on kuvaus barbariaan suistuvasta yhteiskunnasta, jossa kollektiivinen muisti on korvattu valheilla ja roolit ottaneet vallan ihmisestä. 

Keski-ikäisen naisen monet roolit

Vaiettu tarina toivosta