Keski-ikäisen naisen monet roolit

Jokin aika sitten mediassa puhuttiin paljon metatyöstä. Metatyölle on tyypillistä, että se on näkymätöntä, palkatonta, arjen sujuvuudelle välttämätöntä organisointi- ja ajattelutyötä, jonka hoitavat pääosin naiset. Tiedättehän: huoltomiehelle soittaminen, lääkäriaikojen varaaminen, lasten vaatehuolto, kaikki se mikä tulee palkkatyön, kouluttautumisen, äitiyden, liikuntaharrastusten ja yhteiskunnallisen osallistumisen päälle. Mistään ei voi tinkiä eikä mistään voi joustaa. Paitsi yöunista.

Keskellä ruuhkaa juoksee nainen on Marjo Niemen Teatteri Avoimille Oville käsikirjoittama komediallinen esitys keski-ikäisen naisen monista rooleista. Keski-iän ruuhkassa itsekin juoksevaa katsojaa vähän arvelutti etukäteen, josko aiheen käsittelyssä päästäisiin päivittelyä pidemmälle, tai mikä vielä pahempaa, syyllistettäisiin meitä naisia neurooseistamme. Näyttämön kauhut oli kuitenkin komedian keinoin ammuttu sopivalle etäisyydelle, jotta itselleen voi antaa luvan nauraa. Hanna Sepän verevästi esittämän elämäntaitokonsultin itsehoitoseminaariin huijatut elämänsuorittajat, Nora Raikamon ja Kate Viljamaan mainiot Kikka ja Niina, tulevat lähelle karikatyyreinä nykyajan vaatimuksista. 

Luontevista ja samastuttavista hahmoista huolimatta näytelmää vaivaa kohtaamisten ja suunnan puute. Ongelmallisin on konsultti-Doran hahmo, jonka suulla puhuu koko yhteiskunnan ristiriitaisten vaatimusten kirjo: hän johdattelee valmennettaviaan kohtaamaan pelkonsa, mutta myös postaamaan kuvan raakakakusta häpeällisen paljastumisen pelossa. Toisaalta koko rakenteellisen ongelman voi sivuuttaa muodon ja sisällön ykseytenä, sillä juuri tästähän näytelmässä on kyse: ihmisten välisten kohtaamisten ja suunnan puuttumisesta, oman itsen katoamisesta ja sisäisistä jännitteistä, jotka jäävät sisäisiksi ulkoisten toimintakanavien puuttuessa. Kaikkein pelottavinta on kysyä itseltään “mitä minä haluan?”, sillä halut kuuluvat johonkin toiseen aikaan ja toiseen paikkaan. Halun tilalle on kuin huomaamatta tullut “mä hoidan”. 

Keski-ikäisen naisen vallitsevasta tunnetilasta, riittämättömyydestä, ei ole puhuttu vielä liikaa, jos lainkaan. Se on yhteiskunnallinen kysymys, ja sellaisena Keskellä ruuhkaa onnistuu sen myös esittämään. Yhteiskunnallisuus uhkaa kääntyä falskiksi niissä kohdin kun ulkona mellastavaa mielenosoitusta kommentoidaan, mutta toimii hyvin esimerkiksi silloin kun Niinan hahmo luettelee asiantuntevasti koko kannattamiensa aatteiden kirjon. Valveutuneen kansalaisen ominaisuuksiin kun kuuluu, että kaikesta on oltava oikea, ajantasainen mielipide. Metatyötä sekin.

Uskallan väittää, että Keskellä ruuhkaa juoksee nainen -näytelmän käsittelemät kysymykset muodostavat sukupolvikokemuksen, sillä kuten näytelmässäkin todetaan, ei elämä tällaista ennen ollut. Milloin esimerkiksi äidiltä alettiin vaatia ei vähempää kuin täydellisyyttä?

Mitä näytelmä sitten tarjoaa vastaukseksi esittämiinsä kysymyksiin? Siihen en valitettavasti osaa vastata, sillä kuvaavaa kyllä, minun oli väliajalla lähdettävä kotiin laittamaan lasta nukkumaan.

Katso ihmistä

Muistin ja minuuden mannertenvälinen matka